Ylistyslaulu maailman ylittävälle Buddhalle

Nāgārjuna (noin 100-200 jKr) oli intialainen mystikko ja filosofi, joka tunnetaan madhyamakan eli “keskitien koulukunnan” perustajana. Mahāyāna-buddhalaisuudessa Nāgārjunaa pidetään usein “toisena Buddhana” ja hänen tyhjyyteen (skt. śūnyatā) perustuva opetuksensa on vaikuttanut syvällisesti myöhempään buddhalaiseen ajatteluun.

Ylistyslaulussa maailman ylittävälle Buddhalle Nāgārjuna esittää kaikkien ilmiöiden olevan vailla omaa luontoa. Ihmisten tapa tarkastella maailmaa sanojen, ajatusten ja käsitteiden avulla estää meitä näkemästä “sellaisuutta” (skt. tathatā), näennäisen ja ehdollistuneen todellisuuden “taustalla” olevaa tosiolevaisuutta. Tyhjyyden opetuksen tarkoituksena on vapauttaa ihminen harhojen unesta.


Ylistyslaulu maailman ylittävälle Buddhalle

1. Oi Sinä joka olet maailman tuollapuolen! Ylistys Sinulle, tyhjyyden tietämykseen perehtyneelle. Myötätuntoisesti olet jo kauan työskennellyt maailman hyväksi!

2. Olet vakuuttunut, että pelkkien ilmiöryhmien1 ohella mitään sielua ei ole olemassa, ja silti, Suuri Tietäjä, olet täysin omistautunut elävien olentojen auttamiseen!

3. Sinä joka olet Suuri Viisas, olet osoittanut muille viisaille, että ilmiöryhmät ovat verrattavissa taikaan, kangastukseen, gandharvojen2 kaupunkiin ja uniin!

4. Ilmiöryhmät syntyvät aina jostain syystä eivätkä ole olemassa syyn puuttuessa – eikö ole myönnettävä, että ne ovat heijastuksen kaltaisia?

5. Peruselementit3 ovat silmälle näkymättömiä, joten kuinka mikään näkyvä voi koostua niistä? Näin perustelit ja hylkäsit uskon materiaan.

6. Tunteminen on vailla itseä, sillä ilman tuntemisen kohdetta ei ole tuntemistakaan. Ja niin olet vakuuttunut ettei tunteellakaan ole omaa erillistä olemassaoloa. 

7. Jos käsite ja sen kohde olisivat sama asia, sana “tuli” polttaisi suun. Jos ne eivät ole yhtä, ei olisi mahdollista käsittää mitään. Näin olet lausunut Sinä totuuden puhuja.

8. Opetuksesi mukaan, vaikka näyttää siltä että tekijä ja teko ovat erillisinä olemassa, itse asiassa ne ovat olemassa vain toisistaan riippuvaisina.

9. Todellisuudessa ei ole tekijää eikä tekoa. Niin ansiokas kuin vahingollinenkin toiminta syntyy aina muusta riippuvaisena. Sinä, Sanojen Mestari, olet todennut, että se mikä syntyy riippuvaisena, ei todella synny!

10. Ilman tietoa ei ole tiedon kohdetta ja ilman tiedon kohdetta ei ole tietoisuutta! Siksi olet sanonut, että niin tiedolla kuin sen kohteellakaan ei ole omaa erillistä luontoa.

11. Jos ominaisuus olisi erillinen luonnehdittavasta kohteesta, silloin kohde olisi olemassa ilman ominaisuuttakin. Mutta mikäli ne ovat yhteneviä, kumpikaan niistä ei ole olemassa, näin olet sanonut selvästi.

12. Tämä maailma on vailla ominaisuuksia, sitä ei voida luonnehtia eikä kuvailla sanoin. Tiedon silmälläsi näet sen rauhan tilassa olevana.

13. Mikään oleva, olematon tai samanaikaisesti sekä oleva että olematon ei synny itsestään, ei jostain muusta, eikä sekä itsestään että jostain muusta. Joten kuinka mikään voi ylipäätään syntyä mitenkään?

14. Ei ole järjenmukaista, että jokin ajallisesti olemassaoleva voisi tuhoutua. Kuinka sitten jokin olematon, kuten esimerkiksi hevosen sarvet, voisi tuhoutua? 

15. Tuhoutuminen ei eroa olevaisesta, mutta sitä ei voida ajatella erillisenäkään, koska jos se olisi muuta kuin olevainen, se olisi jotain pysyvää. Jos taas se olisi olevaisesta erottamaton, sitä ei voisi tapahtua.

16. Jos olevainen on luonteeltaan ykseys, loogisesti ajatellen se ei voi tuhoutua. Jos taas olevainen on luonteeltaan moninainen, siinäkään tapauksessa loogisesti ajatellen se ei voi tuhoutua.

17. Ei ole järjenmukaista että seuraus saisi alkunsa syystä, joka on jo lakannut, tai syystä, joka ei vielä ole lakannut. Tämän takia olet vakuuttunut, että syysuhde on unenkaltaista.

18. Verso ei voi syntyä sen paremmin tuhoutuneesta kuin ei-tuhoutuneestakaan siemenestä. Olet todennut, että kaikki syntyminen on harhanomaista.

19. Niinpä olet täydellisesti ymmärtänyt, että tämä maailma nousee mielikuvituksesta. Se on epätodellinen, syntymätön ja siten myös tuhoutumaton. 

20. Ei ole ikuisen itsen jälleensyntymää eikä muuttuvaisen itsen jälleensyntymää. Sinä, Paras totuuden puhujista, olet todennut jälleensyntymisen kuin uneksi.

21. Väittelevät filosofit sanovat että, kärsimys johtuu joko itsestä, toisista, molemmista tai ei mistään syystä, mutta Sinä olet kertonut sen syntyvän riippuvaisena.

22. Riippuvaisuuden kehä on juuri se mitä pidät tyhjyytenä. Vertaansa vailla olevalla leijonankarjaisulla julistat, että mitään itsenäisesti olemassaolevaa ei ole olemassa.

23. Olet opettanut tyhjyyden taivaallista nektaria kaikkien ajatusrakennelmien lakkauttamiseksi. Mutta jos joku tarrautuu tyhjyyden käsitteeseen, toteat hänen eksyneen.

24. Oi Valtias! Koska kaikki ilmiöt ovat toiminnattomia, riippuvaisia, tyhjiä ja harhan tavoin ehdollisesti syntyviä, olet todennut ilmiöiden olevan vailla omaa erillistä olemassaoloa.

25. Et ole väittänyt mitään etkä kieltänyt mitään. Niin aiemmin kuin nytkin olet tietoinen sellaisuudesta.

26. Jollei harjoita mietiskelyä jalojen viisaiden tapaan, tietoisuus ei luonnollisestikaan koskaan ylitä näennäisyyttä.

27. Olet todennut että vapautumista ei ole ilman näennäisen ylittävää oivallusta. Sen takia olet osoittanut suuren kulkuneuvon opetuksen kaikki yksityiskohdat. 

28. Vapautukoon koko maailma Sinua ylistämällä saatujen hengellisten ansioiden avulla näennäisyyksien orjuudesta!





1) Viisi ilmiöryhmää eli “kasaumaa” (skt. skandha) – aineellinen muoto, tuntemukset, mielteet, tahtomukset, tajunta – ovat elävien olentojen olemassaolon osatekijöitä. Aineellinen muoto tarkoittaa ihmisen kehoa, muista neljästä ilmiöryhmästä muodostuu mielen toiminta. Illuusio erillisestä ja pysyvästä itsestä syntyy, kun ihminen samastuu ilmiöryhmiin. Nāgārjuna osoittaa niin itsen kuin ilmiöryhmienkin olevan kuin unta.

2) Gandharvat ovat taivaallista musiikkia soittavia ilmanhenkiä.

3) Peruselementtejä ovat maa,vesi, ilma ja tuli. Tässä viitataan peruselementteihin atomien osasina, alkeishiukkasiin, joista aineellinen maailma koostuu.