sanskritin kielestä

[Ekhnaton]

Sanskritin kielen U ääntyy käytännössä usein kuten suomen Y.
Sanskritia käytetään sakraalina kielenä buddhalaisuudesssa, hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa, joten sen ääntämyksellä on elävä perinne, joka on levinnyt laajalle alueelle maailmassa.
Koska sanskritin U vastaa (usein) suomen Y:tä, seuraa siitä että sana Surya (aurinko) on ilmeisenä juurena sanoille Syrjääni (= aurinkolainen) ja sukunimelle Syrjä.
Yyteri tulee sanasta Uttara (pohjoinen, äärimmäinen).
Ypäjä tulee sanasta Upaya (keino, menetelmä).
Japanilaisessa tantrassa H-äänne on muutunut K-äänteeksi, siellä bija-mantra Hrih on muuntunut tavuksi Kriiku tai Kriikku. Tämä muunnos on kielitieteen mukainen, Lauri Hakulinen sanoo että H-äänne voi muuttua miksi tahansa äänteeksi, (kirjassa Suomenkielen rakenne ja kehitys). Kari Kriikun sukunimi on siten peräisin bija-mantrasta Hrih.
Kajaani tulee sanasta jñaani (tietäjä, viisas).
Jantunen, Janatuinen & Janakkala sanasta dhyaani (mietiskelijä).





 

[Jogiini]

Oletko ihan varma?

[Seagal]

Tämä on sitä Ior Bockin jäätävää paskaa.

[Ekhnaton]

Oletko ihan varma?

Varmoja, mahdollisia tai todennäköisiä, se vaihtelee eri sanojen kohdalla.

 Tämä aihe oli esillä akateemisessa maailmassa 1800- ja 1900- luvuilla. Aiemmin  on esitettty esim että Vajra -> vasara,
  Shramana -> shamaani,
 Brahma -> Brahe -> Raahe.
 Jos löydät joitakin aihetta käsitteleviä vanhoja kirjoja, niistä voi löytyä aiheeseen liittyviä tulkintoja. Luin yhdestä 1800- tehdystä teoksesta että Kupittaa tulee Cupid-jumaluuden nimestä.
 
Asia on siten että ulkoinen maailma on vailla ulkoista riippumatonta todellisuutta. Tämä tarkoittaa että olemme oppineet koulussa, vanhemmilta, TV:stä  ja elokuvista sen millainen maailma on. Sen seurauksena näemme sellaisen maailman jonka näemme. Emme näe maailmaa jota ei olisi opetettu ja propagoitu meille lukuisten eri tieto-, viihde- & mediakanavien välityksellä.

Tätä kuvaa  opetus Kolmesta Luonnosta (Svabhava): Parikalpita, Paratantra ja Parinispanna. Ne on selitetty Samdhi nirmocana sutrassa ja Lankavatara sutrassa, ja lukuisissa kommentaareissa, joista kutenkin on usein vaikea saada selkoa miten asia tapahtuuu ja mitä se tarkoittaa.

 Eri aikoina meille opetetaan aina uusi ja erilainen todellisuus, jonka sitten kiltisti ja nöyrästi havaitsemme. 

[valtteri]

Löytyisikö mitään kirjallisuusvinkkausta tms lähdeviitteentapaista tähän aiheeseen liittyen?

[Ekhnaton]

Voit aloittaa esimerkiksi aiheesta proto-indo-eurooppalainen kieli:

http://en.wikipedia.org/wiki/Proto-Indo-European_language

Siitä pitäisi aueta polku eteenpäin ja sisälle aiheeseen.

Vai tarkoitatko Yogacara/Cittamatra -aihetta? Jossa on selitetty kolme luontoa (svabhava).

[Ekhnaton]

Aihe on lähes kielletty, hyvin arka ja politisoitu nykyään, kirjaston käsikirjastossa oli esimerkiksi mainitsemani kirja 1800 luvulta, josta on esimerkki Cupid -jumaluudesta &Kupittaa -nimestä. Nyttemmin kirjaa ei enää ole siellä. Onko asialla ollut  systemaattinen kirjojen tuhoaja vai pelkkä sattuma? En tiedä, Ior Bockin kirjaa en ole milloinkaan lukenut.
 Asia on vanha, siitä löytyy kolme sivua SeppoAhdin ja Jukka Virtasen matkakuvauksessa Intiassa kukin on kummempi, WSOY 1975, s75. Virtasen ja Ahdin lähteitä aiheeseen ovat mm:

Elias Lönqvist: "Suomen kieli kaikkien kulttuurien avaimena,IIosa, luku: Ovatko Suomalaiset asuneet Intiassakin?" Jepua 1945

Wilhelm von Havesy: "Finnische_Ugrisches aus Indien" Wien 1932

[valtteri]

Kiitos vastauksesta.

Tuota Lönqvistin teosta näyttäisi löytyvän ainakin käytettynä ihan sopuhintaan.
Sitähän voisi tietenkin vanhana kirjastonsetänä vilkuilla että miten alan kirjallisuutta löytyy ns ammatillisten kanavien kautta. Aihe itsessään on jo entuudestaan tutuksi tullut ja vuosien mittaan mielenkiinnon kohteena pyörinyt, vaan eipä ole tullut tuota Lönqvistin kirjaa koskaan luettua.
(Eikä kyllä sitä Bockiakaan, vaikka varsin tuttu hahmo muista yhteyksistä onkin.)

Et vissiin satu muistamaan sitä 1800-luvun oopuksen nimeä tai tekijätietoja?

[valtteri]

Ai niin. Sen Lönqvistin kirjan eksakti nimi näyttäisi olevan Suomenkieli kaikkien kulttuurikielten avaimena.

Terveisin saivartelija

[Ekhnaton]

Kiitos vastauksesta.

Tuota Lönqvistin teosta näyttäisi löytyvän ainakin käytettynä ihan sopuhintaan.
Sitähän voisi tietenkin vanhana kirjastonsetänä vilkuilla että miten alan kirjallisuutta löytyy ns ammatillisten kanavien kautta. Aihe itsessään on jo entuudestaan tutuksi tullut ja vuosien mittaan mielenkiinnon kohteena pyörinyt, vaan eipä ole tullut tuota Lönqvistin kirjaa koskaan luettua.
(Eikä kyllä sitä Bockiakaan, vaikka varsin tuttu hahmo muista yhteyksistä onkin.)

Et vissiin satu muistamaan sitä 1800-luvun oopuksen nimeä tai tekijätietoja?

En, valitettavasti. Muistan kirjat usein niiden ulkonäön ja sijainnin mukaan. Aiheeseen liittyen  on olemassa  useitakin kirjoja,  jotka olen itse nähnyt ja lukenut joskus 1970- ja 1980- luvulla, ja joiden nimistä ei ole enää mitään hajua/muistikuvaa.
Tunnet varmaankin Sigfried Gananderin Mythologia Fennica vuodelta 1789? Siinä on 430 hakusanaa, niiden joukossa on Urjanmaa, joka  Gananderin  mukaan on "maa jossa on paljon noitia". Joka ilmeisestikin on sama kuin Urgyenin maa eli Uddiyana, Oddiyan, jne..., -jotkin tiibetiläiset ääntävät nimen  "urjan", toiset lähes "yrjän".
 
Sanskritin kieli muodostuu sanajuurista (dhatu), joista tulee jäseniä (anga), joista muodostuu varsinaisia sanoja. Juuria (dhatu) on noin 2000.
Sana noita on olemassa myös ruotsin kielessä, sanana nojda. Nojda/noita johtuu sanajuuresta jña "tieto, tietää".  Minusta tällainen  näyttää täysin mahdolliselta sanskritin yleisten johtumisperiaatteiden valossa. Etymologia-aihe on voimakkaasti poliittinen, eikä tällaista johdosta voi nykyisessä kulttuuripoliittisessa ilmastossa lainkaan kertoa tai esittää.