Kiitos vastauksesta.
Tuota Lönqvistin teosta näyttäisi löytyvän ainakin käytettynä ihan sopuhintaan.
Sitähän voisi tietenkin vanhana kirjastonsetänä vilkuilla että miten alan kirjallisuutta löytyy ns ammatillisten kanavien kautta. Aihe itsessään on jo entuudestaan tutuksi tullut ja vuosien mittaan mielenkiinnon kohteena pyörinyt, vaan eipä ole tullut tuota Lönqvistin kirjaa koskaan luettua.
(Eikä kyllä sitä Bockiakaan, vaikka varsin tuttu hahmo muista yhteyksistä onkin.)
Et vissiin satu muistamaan sitä 1800-luvun oopuksen nimeä tai tekijätietoja?
En, valitettavasti. Muistan kirjat usein niiden ulkonäön ja sijainnin mukaan. Aiheeseen liittyen on olemassa useitakin kirjoja, jotka olen itse nähnyt ja lukenut joskus 1970- ja 1980- luvulla, ja joiden nimistä ei ole enää mitään hajua/muistikuvaa.
Tunnet varmaankin Sigfried Gananderin
Mythologia Fennica vuodelta 1789? Siinä on 430 hakusanaa, niiden joukossa on
Urjanmaa, joka Gananderin mukaan on "maa jossa on paljon noitia". Joka ilmeisestikin on sama kuin Urgyenin maa eli Uddiyana, Oddiyan, jne..., -jotkin tiibetiläiset ääntävät nimen "urjan", toiset lähes "yrjän".
Sanskritin kieli muodostuu sanajuurista (dhatu), joista tulee jäseniä (anga), joista muodostuu varsinaisia sanoja. Juuria (dhatu) on noin 2000.
Sana
noita on olemassa myös ruotsin kielessä, sanana
nojda.
Nojda/noita johtuu sanajuuresta
jña "tieto, tietää". Minusta tällainen näyttää täysin mahdolliselta sanskritin yleisten johtumisperiaatteiden valossa. Etymologia-aihe on voimakkaasti poliittinen, eikä tällaista johdosta voi nykyisessä kulttuuripoliittisessa ilmastossa lainkaan kertoa tai esittää.