Ensikertalaisen Käsikirja 

Lyhyt johdatus tiibetinbuddhalaisen Vajrayanaperinteen ilmiöihin opetustilanteissa


Aluksi vähän historiaa
( voi jättää lukemattakin)
Tiibetinbuddhalaisuudeksi kutsutaan sitä buddhalaista opetus- ja harjoitusperinnettä, jonka suuret mestarit toivat Intiasta Tiibetin vuoristovaltakuntaan 600- ja 700-luvuilla. Vajrayanan suurin mestari oli Padmasamhava eli Guru Rinpoche, joka taitavasti yhdisti myötätunnon ja mielen ydinvoiman käytön ja teki mahdolliseksi rauhanomaisen uskonnon juurruttamisen kesyttömään valtakuntaan. Buddhalaisuuden vanavedessä kehiteltiin kirjakieli, jotta buddhalainen kaanoni, eli kirjoituskokoelma, pystyttiin kääntämään tiibetin kielelle sanskritista, Intian ikivanhasta pyhästä kielestä. Myöhemmin kieli ja käännökset tarkastettiin ja uudistettiin huolellisesti monta kertaa valtiollisena hankkeena. 

Valaistuessaan yli 2 500 vuotta sitten Buddha ajatteli, että olisi itsekästä jäädä nauttimaan täydellisen onnen ja vapauden tilasta. Niinpä hän määritteli neljä jaloa totuutta ja antoi opetuksia mm. poluista, jotka johtavat mielen vapauteen. Tämän takia erilaisia opetustasoja kutsutaankin kulkuneuvoiksi ja Buddhan sanotaan pyöräyttäneen dharman pyörää kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla syntyi hinayana ( pieni kulkuneuvo), toisella kerralla mahayana ( suuri kulkuneuvo), ja kolmannella kerralla opetus ydinmielestä, jota ei käsitteellisesti voi ymmärtää ja joka on pohjana vajrayanan ( Tuhoutumaton kulkuneuvo) harjoittamisessa. Salainen mantrayana on sen toinen nimi. 
Theravadaperinne on ns. Eteläisen koulukunnan ikivanha paalinkielinen perinne, joka pyrkii pitämään Buddhan alkuperäiset opetukset muuttumattomana. Theravadapolun tavoite on nirvana, ( joskus nibbana). Sen saavuttajaa kutsutaan arhatiksi. Mahayana-polulla kulkevat bodhisattvat, jotka pyrkivät valaistumaan yhdessä kaikkien lukemattomien olentojen kanssa. Kaikissa koulukunnissa, myös eteläisissä, on mahayana-polun kulkijoita, jotka pyrkivät täydelliseen buddha-tilaan. Buddha-tila on laajempi käsite kuin nirvana, koska buddhalla on paljon ominaisuuksia. Nirvanaa kuvaillaan itsettömyyden tilan saavuttamiseksi. Zen-buddhalaisuus on mahayanaa. 
Tiibet valitsi valtionuskonnokseen suuren kulkuneuvon eli mahayanan. Vajrayana on sen huipentuma, todellinen kiitorata, koska sen menetelmät ovat hyvin voimakkaita ja mahdollistavat nopean valaistumisen ja tietoiset jälleensyntymät. Sen tekstejä kutsutaan tantroiksi. Tantroja ja niihin liittyviä meditaatioita on ns. sisäisiä ja ulkoisia. Ulkoisia opetellaan ensin. 
"Vajrayana on kuin suihkulentokone. Se on paljon nopeampi kuin auto, mutta ajo-opetukseen on uhrattava paljon enemmän aikaa, ennen kuin voi lähteä lentämään. Muuten ei koskaan pääse perille tai syöksyy maahan." ( Ven. Sangye Khandro)

Joskus puhutaan sutrayanasta eli kuulijoiden kulkuneuvosta, joka on aina kaikkien opetusten perustana. Sitä voisi kuvailla bussipysäkiksi tai asemarakennukseksi, jolta vasta astutaan kulkuneuvon kyytiin. Suutria eli Buddhan sanojen ja kertomuksien kuuntelemisen kautta saattaa vähitellen herätä syvällisempikin kiinnostus oman mielensä harjoittamiseen. 
Lisäksi tiibetinbuddhalaisuuteen kuuluu Vajrayanan taitavimpien harjoittajien Dzogchenperinne, suuri täydellisyys. Se avautuu harjoittajalle kaikessa loistossaan, kun hän on omakohtaisesti kokenut sekä itsettömyyden että ilmiömaailman tyhjyyden ja omaa "rigpan" eli luonnostaan tietävän mielen. Jotkut opettajat ohjaavat Dzogchen-harjoituksia oppilaittensa älyllisen ymmärtämisen, kuten pysymättömyyden tajuamisen, pohjalta. Mahamudra-opetukset vaativat myös vankkaa harjoituskokemusta. 
Kiinalaisten miehityksen jälkeen tiibetiläinen dharmaperinne levisi hämmästyttävällä nopeudella kaikkialle läntiseen maailmaan, koska dharmaperinteen haltijoiden eli laamojen täytyi toinen toisensa jälkeen paeta henkensä edestä säilyttääkseen uskonnollisen traditionsa. Muutamassa vuosikymmenessä oli perustettu jopa tuhansia tiibetiläistä dharmaperinnettä noudattavia ja levittäviä keskuksia ja uusia luostareita ympäri maailman. 

Kohtaaminen
Miten voimme kohdata valaistuneen opettajan, joka esittelee meille dharman, eli Buddhan opetuksen?
Buddha opetti syyn ja seurauksen lainalaisuuden. Sitä kutsutaan lännessä karmaksi. Sanotaan, että karma on niin voimakasta, että esim. parisuhdetta, jonka karma ei vielä ole täyttynyt, on mahdoton katkaista, ja samaten voi olla, että vaikka välttämättä haluaisi suhteeseen jonkun kanssa, toive ei toteudu, jos karmalliset edellytykset puuttuvat. Siksi monet opettajat tervehtivät kuulijoitaan sanomalla että karma, yhteydet entisistä elämistämme ja rukouksemme, on tuonut meidät yhteen. 
Joskus joku on etukäteen tuntenut vetoa lähteä opetukseen, kun sellaista olisi tarjolla. Kuitenkin jostain rakentuu esteitä, hidastuksia, haluttomuutta tai rahattomuutta. Tuolloin ehkäpä jokin yllämainituista elementeistä puuttuu.
Joskus sanotaan tylysti, että hyveittemme ansiot eivät riitä opettajan kohtaamiseen. -Kenties on lohdullisempaa ajatella, että yhteys puuttuu.
Vajrayanassa korostetaan usein, että jotta jokin opetus menestyisi ja olisi hyödyksi olennoille, olisi viiden osasen tultava yhteen: oikea aika, oikea paikka, oikea opettaja, oikeat oppilaat ja oikea opetus. Siksi opettaja usein päättää opetuksen aiheesta vasta viime hetkessä, ja ensikertalaisesta saattaa tuntua, että järjestelyt ovat hieman epämääräisiä.

Dharmapuhe vai retriitti?
Tietoja dharmaopetuksista saa etukäteen www.buddha-dharma.info sivuston tapahtumia-osastosta sekä tilaamalla dharma-postia omaan sähköpostilaatikkoonsa. 
Joskus kokoonnutaan dharmapuheen ääreen, joka on kuin tavallinen länsimaalainen luento, toisinaan taas kokoonnutaan opiskelemaan tiettyä tekstiä tai pitämään ehkä useammankin päivän pituista harjoitusretriittiä. Useimmiten näitä elementtejä yhdistellään ja opettajasta sekä järjestäjän toiveista riippuu, minkälaiset ulkoiset olosuhteet tilaisuudelle luodaan. Laitetaanko lahjapöytä, koristellaanko mahdollinen vuokratila tangkha-maalauksilla tai patsailla jne?

Kaikki maksaa rahaa
Järjestäjätaho on hankkinut opetustilan sekä mahdollisesti lennättänyt opettajan maahan ja huolehtii hänen ylläpidostaan ja kaikista vierailun aikana syntyneistä kuluista. Siksi osanottajia pyydetäänkin osallistumaan kuluihin. Jos järjestäjätaho ei ole rekisteröity yhdistys, osallistumismaksua sanotaan vapaaehtoiseksi. On eduksi, että pyrkii maksamaan osallistumismaksun täsmällisesti.
Aasian maissa dharmaopetusten saaminen ei ole maksullista, mutta siellä on ikivanha traditio antaa rahaa tai tavaraa opettajille ja luostariyhteisöille, jotka elävät täysin vapaaehtoisten lahjoitusten turvin. Maksujen kerääminen on länsimaissa yleisesti hyväksytty tapa. Ennalta määrätyn maksun lisäksi ihmiset usein antavat kirjekuoria opettajalle, joilla yleensä on omia autettavia tai hyväntekeväisyysprojekteja tai dharmahankkeita. 
Jotkut opettajat välttävät kiittämästä lahjoituksista, koska kiittäminen maallistaa lahjan. Jotkut kuitenkin kiittävät, koska länsimaalaiset voivat loukkaantua moisesta. 

Hierarkia
Tiibetinbuddhalaisuutta opettavat sekä tiibetiläiset että länsimaiset. Jotkut ovat ottaneet luostarivalan, toiset ehkä jonkin asteiset perheellisen valat. Kaikki opettajat ovat ottaneet joitakin valoja ja he ovat tehneet sitoumuksia omaan perintölinjaansa nähden. Muodolliset vihkimykset yleensä liittyvät jonkin aseman saavuttamiseen. 
Hierarkia on tärkeä osa tiibetinbuddhalaisuutta. Mitä suurempi sitoumus, sitä suurempi kunnioitus. Esim. tunnistetut laamojen jälleensyntymät eli tulkut, saavat osakseen suurta kunnioitusta, koska he ovat todistettavasti pitäneet auttamissitoumuksensa ja syntyneet uudelleen. Mitä useamman kerran, sitä parempi. Vanhin tunnettu tulku on 17. Karmapa. Nykyinen Dalai Lama on 14. järjestyksessä. Lisäksi on tunnettuja jälleensyntymälinjoja, jotka menevät Buddha Shakyamunin oppilaisiin asti. Luostarilaitoksessa on oma tarkka hierarkiansa. Nunnien ja munkkien tasa-arvon puolesta työskennellään parhaillaan. Nunnat ovat kautta aikojen olleet alimpana arvoasteikossa, eivätkä myöskään saaneet yhtä paljon opetusta kuin munkit. Ajat ovat muuttumassa. 

Riisua vai ylläpitää kulttuurillisia piirteitä?
Monet tiibetiläiset lamat riisuvat länsimaalaisia opetustilanteita paljaammaksi kulttuurillisista ilmentymistä, mutta toisaalta monet länsimaalaiset oppilaat ja opettajat haluavat ylläpitää niitä. Kunnioituksen osoittaminen kumartamalla ja koskettamalla maata otsalla sekä valkoisten tervehdyshuivien eli katojen ojentaminen, ovat perinteitä Himalajan vuoristosta. Suitsukkeiden polttaminen ja riisin heittäminen sen sijaan ovat intialaisalkuisia tapoja.
Jos opettaja antaa vajrayana-initiaation tai isännöi/emännöi tsog-juhlan, hänen katsotaan loihtineen paikalle jumaluuksia ja taivaallisia olentoja, jolloin hyvän käytöksen noudattaminen ja rituaalien moitteeton suorittaminen on erityisen tärkeätä. Tärkeissä rituaaleissa opettajilla on oltava kykenevät avustajat. Ulkoisten tantrojen rituaalit ovat monimutkaisempia kuin sisäisten tantrojen. Dzogchen-initiaatio voi olla hyvin lyhyt ja yksikertainen. Koska initiaatioita aina annetaan jonkin perimälinjan puitteissa, opettajat noudattavat omalta opettajaltaan saamiaan malleja tai ohjeita. 

Mikä ihmeen initiaatio?
Initiaatiota kutsutaan joskus voimansiirroksi tai valtuutukseksi. Voi toki ajatella samanlaista voimansiirtoa, kuin koneissa tapahtuu. Laama toimii ikään kuin vaihdelaatikkona ja saattaa valaistuneen mielen (myötätunnon voiman) läsnäolijoiden mieleen ja/tai tietoisuuteen. Onnekas tunnistaa oman buddha-mielensä tuon toimituksen aikana ja ajelee pehmeästi polulla eteenpäin. On hyvä ikään kuin painaa kytkintä initiaation ajaksi.
Initiaatiota voi kutsua myös valtuutukseksi, koska jos ei välttämättä tunnista Buddha-mieltä, se ainakin antaa muodollisen oikeuden harjoittaa jotakin tiettyä mietiskelykohdetta ja vähitellen lähestyä sen todellisuutta. 
Ensikertalaisen kannattaa yleisön joukossa vain seurata ja jäljitellä muita. On kohteliasta välttää yksilöllisyyttä. Jos on lähtenyt tilaisuuteen pelkästä uteliaisuudesta eikä mitenkään haluaa osallistua seremonialliseen puoleen, voi ottaa paikkansa takarivistä ja olla huomaamaton. Moni yksityiskohta tuntuu taatusti oudolta kuin Liisalla ihmemaassa. On kuitenkin muistettava, että kaikella on vankka symbolinen merkityksensä ja taustansa. 

Mikä kumma transmissio?
Transmissio on myös autoalan termi, ainakin englanninkielessä, ja tämä voi olla hieman hämmentävää. Transmissio-käsitettä käytetään lainasanana vajrayanassa kertomaan, miten opetukset siirtyvät perimänlinjoissa. On olemassa huikean pitkiä transmissioketjuja opettajalta oppilaalle, jotka menevät Buddha Shakyamunin aikoihin asti. Jokainen aito dharmaopetus on äärettömän arvokas lahja opettajalta oppilaalle, jota pitää mietiskellä hyvin ja sitä kautta ymmärtää ja soveltaa omassa elämässään ja mielenharjoituksessaan. Joskus mestaritason harjoittajat vastaanottavat opetuksia suoraan meditaatiojumaluuksiltaan tai edesmenneitten opettajien mielen avaruudesta. Joskus "aarteiden löytäjät" eli ns. tertonit, löytävät mystisesti kätkettyjä opetuskokonaisuuksia patsaista, maasta , vedestä ym. 

Siunaus
Siunaukset ovat niille, joilla on antaumuksellista rakkautta ja luottamusta laamaan ja hänen edustamaansa perimälinjaan. Luottamuksessa, suuren antautumisen hetkellä, siunauksen pyytäjä saattaa olla täysin tyhjä itsestä. Silloin hänen mielensä voi yhtyä opettajan myötätuntoiseen mieleen ja siunaus todella tapahtuu. Siunaus tapahtuu aina mielessä, esine voi olla vain välikappale. Siunauksen voimasta esim. kynnenpalanen voi olla ihmelääke. On tavallista, että harjoittaja pyytää opettajaa siunaaman esineitä, patsaita, helminauhoja ( mala) tai hänet itsensä. On useita muodollisia tapoja siunata. Usein opetusten päätteeksi oppilaat käyvät ojentamassa opettajalle lahjaksi valkoisen liinan, katan, ja opettaja antaa sen takaisin oppilaan kaulaan. Tämä on yleisin tapa siunata. Hyvin uskollinen ja lahjakas oppilas voi saada koko perimälinjan ja kaikkien sen opettajien ja buddhien siunauksen. Sellainen oppilas, jonka mieli ei ole ristiriidassa opettajien mielen kanssa, etenee polulla nopeasti.
. 
Sisukin auttaa
Joskus vajrayana voi olla pitkästyttävää. Vajrayanapolulla pääasiassa istutaan. Mantroja luetaan satoja tuhansia, miljooniakin. Kärsivällisyyden harjoittamisen tuska on useimpien länsimaalaisten kiusa ensi-ihastumisen jälkeen. Suomalaisilla on sisua ja kestävyttä, se auttaa. Hämmentävääkin voi olla, koska vieraat sanat ja tavat sekä merkillisen käänteiset tavat ajatella rasittavat totunnaista mieltämme. Jos siitä selviää, voi vähitellen päästä nauttimaan vajrayanan ehtymättömistä aarteista. 

Opettajat ovat joskus kiusallisen epätäsmällisiä saapumisessaan, mutta oppilailta edellytetään tarkkaa ajantajua. Retriiteillä, joilla esim. luetaan paljon mantroja, opettaja saattaa nukkua resitaation aikana, mutta oppilaitten edellytetään olevan hyvinkin valveilla ja tarkkana. 
Retriiteillä oppilaat istuvat lattialla ja opettaja istuu usein korokkeella. Tuoleja on yleensä tarjolla tottumattomille. 

Kumartaisinko?
Korokkeen lähellä on lahja- tai uhrauspöytä, jossa on erilaisia aineita, vesiastioita, kynttilöitä, kuvia ym.
Jotkut harjoittajat kumartavat 3 kertaa opettajan korokkeelle tai Buddhan kuvalle tulleessaan opetustilaan. Ns. prostraatio on menetelmä, jolla tuodaan "mieli kotiin" pyhässä tilassa. Viimeistään, kun opettaja tulee huoneeseen, oppilaat nousevat seisomaan. Kun opettaja on tervehtinyt omaa kunnianosoituskohdettaan, hän istuutuu ja oppilaat kumartavat hänelle. Kumartaminen ei ole välttämätöntä, mutta tulee yleensä tavaksi, sen jälkeen kun on tehnyt turvautumisen, eli virallistanut suhteensa buddhadharmaan. Kumartaminen voi olla myös hyvin vapauttava ja virkistävä kokemus, koska se on niin poikkeavaa meille länsimaalaisille.
Jotkut opettajat kieltävät kumartamisen. Yleensä kannattaa tehdä, mitä opettaja sanoo, koska vajrayanalle on ominaista, että opettaja on ylin auktoriteetti. 
Ennen opetusta voi olla rukouksien ja mantrojen resitoimista monisteista ja vihkosista. Eri perimälinjoilla on omat rukouksensa. Mantrat luetaan hiljaisella rytmikkäällä äänellä, joskus jopa laulaen. Mantran hienovireiset ääniaallot uudistavat mielen ja ruumiin energiaa. Polulla niitä luetaan satojatuhansia, miljooniakin, ja yleensä ne lasketaan. 
Kun opettaja puhuu, oppilaat ovat hiljaa. Jälkeenpäin voi olla kysymysten aika, ja tuolloin viitataan kuin koulussa. Kiinnostuneimmat ja huonomuistiset tekevät muistiinpanoja. 

Pidä mieli avoimena ja uteliaana
Mieli kannattaa pitää avoimen uteliaana ja positiivisena, siten saa parhaan hyödyn ja ilon irti. Jokainen hyvä opetustilaisuus availee suppean, jähmettyneen mielen karmisia solmuja ja tuo sitä lähemmäksi avaraa buddhamieltä. 
Mistä tietää, että on kohdannut hyvän, autenttisen opettajan, joka sopii juuri itselle? Hänestä täytyy pitää, ihan tavallisesti. Täytyy voida ajatella, että haluaisi olla mieleltään hänen kaltaisensa. Täytyy tuntea iloa ja rentoutta hänen lähellään olemisesta. Hänen puheensa on järkeenkäypää ja sovellettavissa normaaliin elämään. 
Pitää muistaa noudattaa ja pitää mielessä opettajan antamia neuvoja, vaikka ne tuntuisivat hyvinkin vähäpätöisiltä ja epätärkeiltä. (…yritä lopettaa tupakointi… muista ystävällisyys…… lakkaa myöhästelemästä… meditoi viisi minuuttia joka päivä...tms. ) Näin astutaan Vajrayana-gurun mandalaan eli hänen mielensä vaikutuspiiriin. Kokemus voi olla hyvinkin autuaallinen ja ihania yllätyksiä täynnä, jännittäväkin. Joskus, kun tietoisuus omasta itsestä ja sen takertumistaipumuksista lisääntyy, voi olla vähän kurjaakin, jos unohtaa huumorin. Jos lakkaa noudattamasta hyviä neuvoja, astuu mandalasta pois. Yleensä sen huomaa varsin pian, ja aina on mahdollisuus palata. 
Jonkin ajan kuluttua voi sitten tarkastella tuloksia. Jos vauraus, ystävällisyys, iloisuus, suvaitsevaisuus, rentous ja onnellisuus ovat lisääntyneet sekä ajatteleminen keventynyt ja riippuvuudet vähentyneet niin itsessä kuin lähipiirissäkin, on varmaa että polku on oikea, että opetukset ovat autenttisia, ne on ymmärtänyt oikein ja elänyt niiden mukaisesti. 


3.1.2003 Huija Peränen