|
Vietnamin buddhalaiset muurasivat
temppelin peruskiven Turun Moisioon
Moisiossa
13.9.2003 oli kaunis aurinkoinen syyspäivä, joka juhlisti peruskiven
muuraustilaisuutta. Paikalla oli paljon kaikkialta Suomesta tulleita
vietnamilaisia aina Pohjois-Suomea myöten. Peruskiven muurausta
juhlimaan oli kutsuttu myös väkeä suomalaisista buddhalaisista
yhdistyksistä. Samalla vietettiin Wu- Lan
vietnamiksi Ullanbana juhlaa, joka on omistettu
kaikille äideille. Juontajana toimi nuorten perheiden yhdistyksen jäsen
Minh Dinh, buddhalaiselta
nimeltään Nguyan Hoang Minh rinnastikin juhlan suomalaiseen äitienpäivään.
Tilaisuus alkoi arvokkaasti viiden buddhalaisen
munkin juhlallisella kulkueella, johon osallistuivat monet Suomessa
syntyneet nuoret vietnamilaiset. Kulkuetta johtaa Suomen Vietnamilaisten
Buddhalaisten Yhdyskunnan varapuheenjohtaja Ha Van Kien
Vietnamilaisten suuri pakolaisuus alkoi 1975 tapahtumista, jolloin suuri
joukko buddhalaisia munkkeja, nunnia ja tavallista väkeä pakeni
maasta. Kaiken kaikkiaan Vietnamin jätti yli kolme miljoonaa
vietnamilaista ja he ovat levittäytyneet kaikille mantereille.
Tilaisuudessa puhui Turun
vietnamilaisten yhdistyksen puheenjohtaja Vinh Tuyen.
Hän kertoi, miten temppelihanke oli lähtenyt hitaasti
liikkeelle. 1998 buddhalaisten määrä oli kasvanut Turun alueella ja
kuinka se mahdollisti temppelin rakentamisvalmistelut. Hanke oli herättänyt
Turun valtuustossa asti kritiikkiä ja vastustavia mielipiteitä.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsitellään vielä hankkeen esteettömyyttä.
Lopulta vietnamilaisten päättäväisyyden ja rahoituksen turvin sekä
myös Turun viranomaisten myötävaikutuksella oli saatu hankittua 11000
neliön tontti. Puheenjohtaja (nimi) korosti, että temppeli tulisi
palvonnallisuuden lisäksi opettamaan kolmea hyvää: myötätuntoa
kaikkia eläviä olentoja kohtaan sekä viisautta ja rohkeutta. Hän
toivoi temppelin säilyttävän myös vietnamin-buddhalaista kulttuuria.
Rakennus tulisi heijastamaan buddhalaisia henkisiä perinteitä ja
suomalaisen maiseman sopusointua. Lopuksi hän päätti puheensa
sanomalla, että tämä on suuri hanke yhteisölle ja kaikille
buddhalaisille.
Pariisista oli tullut vietnamilaisten buddhalaisten
rekisteröintikeskuksen päämunkki ja johtaja Hoa Thuong Thih Minh Tam, joka kiitti
viranomaisia ja suomalaisia hyvästä vietnamilaisten pakolaisten
vastaanotosta. Hän painotti rakentamisen vaikeuksien alkavan ensimmäisestä
rakennuskivestä ja hankaluuksia tulisi riittämään paljon ennen, kuin
temppeli olisi valmis. Hoa Thuong Thih Minh Tam, toivoi rakentajille suomalaista sisua
ja vietnamilaista kärsivällisyyttä, jotta hanke onnistuu. Hän sanoi
tuntevansa sisun käsitteen ja kuvaili sen olevan samanlaista, kuin
rautanaulan hiominen vähä vähältä ompeluneulaksi. Hän toivoi myös
temppelin toimivan paikkana, jossa voi oppia ymmärtämään
buddhalaisuutta. Hän uskoo temppelin nousevan paikalleen, koska
hankkeessa ovat mukana äidit, isät ja esi-isien perinteet sekä
kaikkien kymmenen ilmansuunnan Buddhat, jotka toimivat hankkeen
suojelijoina.
Pöydän ääressä kunniapaikalla
istuvat arvokkaat vieraat Euroopassa asuvat vietnamilaiset munkit keltaisessa kaavussa vasemmalla
Thuong Toa Thich Thanh, Thuong Toa Thich Quang Hien ja Hoa Thuong Thich
Minh Tam sekä Suomessa vieraileva nepalilainen lama Kalsang. Hän edusti muita buddhalaisia harjoitusperinteitä ja osoitti buddhalaisen maailman yhteenkuuluvuutta osallistumalla kaikkiin seremonioihin yhdessä vietnamilaisten dharmaveljien kanssa. Hän lahjoitti arvokkaan nepalilaisen tankan temppelille.
Tanka on käsinmaalattu palvonnallinen
kuva.
Turun Vietnamilaisten seuran varapuheenjohtaja Vinh
Tuyen sanoi hankkeen olevan raskas taloudellisesti. Monet jäsenet ovat
lahjoittaneen säännöllisesti 100 – 5000 euron summia, mutta rahaa
tarvitaan vielä paljon ennen kuin temppeli on harjakorkeudessaan. Ehkäpä
suomalaisesta talkooperinteessä voisi olla osa ratkaisua kulujen
pienentämiseksi, kunhan rakennustarvikkeet saadaan hankittua tontille
ja rakentaminen alkaa.
Kaikelle
juhlaväelle oli tarjolla ruokaa notkuvissa pöydissä. Munkit lukivat
ruuankunnioituksen tekstin ja nuoret ojensivat lahjoja munkeille maahan
asti kumartamalla. Mestareiden kunnioitus on jotain, jota meillä
pohjolassa harvoin kohtaa. Vietnamilaisille kunnioittaminen on
luontevaa. Kädet yhdessä ylöspäin rinnan korkeudella,
arvoituksellinen pieni hymy ja syvä kunnioittava kumarrus tulee suoraan
sydämestä.
Le Cong Nhut kanssa
keskustelin Vietnamin buddhalaisten meditaatiotraditiosta ja
harjoituksesta. Hän kertoi siihen kuuluvan ryhdikäs istuminen,
tarkkaavainen tietoisuus ja hengityksen seuranta: ”kuin vartijan on
portilla tiedostettava, kuka tulee sisään ja kuka poistuu portista". Le Cong korosti, että tämä on hänen henkilökohtainen
harjoituksensa ja kehotti kysymään tarkemmin munkeilta.
Arvokkaat munkit olivat suosittuja ja
varattuja. Lapset ja nuoret piirittivät munkkeja ja halusivat samaan
valokuvaan heidän kanssaan. Kuvassa Hoa Thuong Thih Minh Tam ja
nuoria suomen vietnamilaisia.
Suomessa syntyneet ja kasvaneet nuoret ottivat osaa
innokkaasti kaikkiin palvonnallisiin seremonioihin. He ottivat samassa
tilaisuudessa kolme turvautumista ja viisi viisasta ohjetta eli heistä
tuli virallisesti buddhalaisia ja näin liittyivät pitkään
vietnamin-buddhalaisten historian ketjuun vuonna 2547 jälkeen Buddhan.
Temppelin tarve on
ilmeinen, koska vietnamilaiset vanhemmat ovat onnistuneesti pystyneet
siirtämään nuorille kulttuurin ja buddhalaiset perinteet. Heidän on
aika omalta osaltaan jatkaa elämä buddhalaisina Suomessa ja aikanaan
siirtää pitkää perinnettä omille lapsilleen ja ravita myös
suomalaista henkistä maaperää myötätunnon ja kärsivällisyyden näkemyksillä.
Pieni tyttö katsoo
uteliaana läpi revitystä pressunreiästä. Hän ei vielä pohdi, mikä
hänen paikkansa ja asemansa on täällä kylmässä pohjolassa.
Toim. ja kuvat: M Koponen |