|
PÄÄKIRJOITUS
BUDDHALAISUUDEN TULEVAISUUS SUOMESSA
Buddhalaisuus on tullut Suomeen jäädäkseen - ei kuitenkaan
suomalaisten, vaan thaimaalaisten ja vietnamilaisten maahanmuuttajien
toimesta, kuten tässä lehdessä oleva kuvareportaasi
vietnaminbuddhalaisten temppelihankkeesta osoittaa.
Monikulttuurisessa suomessa etniset vähemmistöt pyrkivät säilyttämään
oman kielensä, omat perinteensä ja oman uskontonsa, eikä heillä ole
tarvetta ”suomalaistua”. Myös valtaosa suomalaisista harjoittaa
buddhalaisuutta jollain muulla kuin suomen kielellä, sopeutuen samalla
vieraan kulttuurin - kiinalaisen, japanilaisen, tiibetiläisen - käyttäytymissääntöihin.
Tätä ei välttämättä koeta ongelmana, sillä sama tilanne on
esimerkiksi joogan, judon tai aikidon harrastajilla.
Sen sijaan syvällistä ymmärtämistä vaativien opetusten
vastaanottaminen muulla kuin äidinkielellään on monelle ongelma.
Silmillään ei näe, sydämellään näkee, ja äidinkieli on sydämen
kieli. Ensimmäinen este todellisen suomalaisen buddhalaisuuden
syntymiselle on suomenkielisten
opetustekstien puute. Tärkeimmät suutrat tulisi kääntää suomen
kielelle, kuten myös tärkeimmät kommentaarit niihin. Käytännön
opetukset ja palvontamenot tulisi myös saada toimitettua suomen
kielellä.
Opetuksen ulkoinen muoto tulee Suomessakin säilymään hyvin pitkään
japanilaisen tai tiibetiläisen esikuvan mukaisena. Saapuessaan
aikoinaan Tiibetiin buddhalaisuus sulautui paikalliseen shamanistiseen
uskontoon ja sopeutui ympäröivään kulttuuriin, mutta nykyisenä
globaalin valtakulttuurin aikana eksoottiset muodot houkuttelevat ehkä
jopa enemmän kuin itse opetuksen sisältö. Opetuksen muodot ovat
tietenkin kiinni vain ja ainoastaan suomalaisten opettajien, munkkien
ja nunnien valinnasta.
Suomalaisten dharmaopettajien vähyys onkin toinen ongelma
buddhalaisuuden ”juurtumisen” tiellä. Meillä on paljon
kiinnostuneita harjoittajia, mutta maailmasta luopuminen ja dharmalle
omistautuminen on pelottavan suuri askel otettavaksi. Pikakursseja ei
ole, vaan munkiksi tai nunnaksi ryhtyminen tietää usean vuoden
kurinalaista opiskelua ulkomailla, läntisen maailman mukavuuksista
eristettynä.
Suomeen palaava munkki tai nunna kohtaa lopulta kaksi viimeistä estettä:
opettajaa tukevien maallikoiden puuttuminen, ja kiinteiden
harjoituspaikkojen puuttuminen. Toisin kuin Aasiassa, jossa almujen
jakaminen on vuosituhantinen perinne, suomalainen raottaa kitsaasti
kukkaroaan - maksammehan jo veroja! Ja opettajan täytyy myös asua
jossain - paikassa, joka on sopiva yksinäiseen mietiskelyyn, ja johon
myös oppilaat ja kiinnostuneet voivat tulla opetusta saamaan.
Buddhalaisuus on kaksoisuskonto, joka erottaa toisistaan luostarielämän
ja maallikot. Vasta luostari, temppeli tai kiinteä buddhalaisuudelle
omistettu harjoituspaikka on merkkinä siitä, että buddhalaisuus myös
pysyy Suomessa. Sellaisen saaminen Suomen buddhalaisten käyttöön
tulisikin olla kaikkien harjoittajaryhmien tavoitteena traditiosta
riippumatta.
Tämä verkkolehti on pieni yritys yhdistää suomalaisia dharman
harjoittajia ja dharmasta kiinnostuneita. Sen sivuilla julkaistaan
artikkeleiden lisäksi opetustekstejä - tietenkin suomen kielellä.
Lisäksi Buddhalaisuus Suomessa -sivuston vastikään avattu
keskustelufoorumi osaltaan toivottavasti lyhentää henkistä välimatkaa
Suomen eri harjoittajaryhmien välillä.
Tervetuloa!
Sasha Mäkilä
Bodhidharma ry:n puheenjohtaja
|